Back

Aika jotenkin aina tuppaa vierähtämään supernopeasti ihan huomaamatta.

Sairastelut on nyt käyty läpi ja on voinut taas nauttia elämästä enemmän viime aikoina.
Pyörähdin mm. Ruotsissa yhtenä viikonloppuna. Ihanat 8 tuntia bussissa istumista Malmöön ja takaisin yhtä kauan. Mutta kaupunki oli tosi kiva ja jäin haaveilemaan, josko muuttaisin sinne ja alkaisin opiskelemaan. Ensin pitäisi kuitenkin päästä kouluun sisään, huomenna alkavat haut mutta aion hakea sitten, kun olen Suomessa lomalla.

Elämäni ei ole ollut ehkä ikinä näin hektistä, mitä tämä kulunut kuukausi on ollut. Tuntuu, että koko ajan on jotain uutta meneillään, kuulee yllättäviä juttuja, ihmissuhdesotkuja, uusia ihmisiä, vapaa-ajan aktiviteetteja... Kaikenlaista jännää ja erikoista.
Hostperheen kanssa menee ihan hyvin. Tiedän ainakin nyt, että he arvostavat tekemääni työtä ja pitäisivät minut mielelläni pidemmänkin ajan kuin vuoden. Tuo vaihtoehto ei kyllä ole tosiaankaan suunnitelmissani. En ole rakastunut Norjaan. Ikävöin Saksaa kovin usein. Haaveilin myös sinne Ruotsiin muutosta. En ikävöi Suomea. Olen ihan tyytyväinen, että menen sinne jouluksi, mutta se riittää. En palaa tänne innolla, mutta aina mieluummin palaan tänne kuin jään Suomeen.

Olen alkanut oppia ja ymmärtämään norjan kieltä. Kadun tällä hetkellä kovasti, että en asu norjalaisen perheen kanssa. Pikkupojalla oli tänään kolmevuotissynttärijuhlat ja hänen lastentarhakaverit ja tarhatädit tulivat meille pariksi tunniksi. Olin yllättynyt, miten hyvin itseasiassa ymmärsin heidän puhettaan ja onnistuin myös sanomaan muutaman sanasen norjaksi itsekin. Norjankielisen perheen kanssa oppisin niin nopeasti kielen. Nyt pitää sitten opiskella itsenäisesti ja liikkua ihmsiten ilmoilla, missä kieltä kuulee jonkin verran.

Tänään satoi muuten ensilumi. Ja tuo taitaa jopa pysyä. Huomenna ja ylihuomenna pitäisi olla mukavat auringonpaistepäivät ja torstaina & perjantaina sataa lisää lunta. Ihanaa! Tosin en vieläkään omista kunnollisia talvikenkiä tai toppatakkia.

Viikonloppuna aion tavata liettualaisen au pairin Oslosta ja tällä viikolla toivottavasti saksan hostperheen uuden au pairin, joka on Norjasta ja käymässä nyt kotona Oslossa, ellei sitten ihan jäämässä tänne.... en tiedä.

Nyt pitäisi lähteä kuluttamaan viikonlopun aikana kerättyjä rasvavarastoja.. Oikeasti tuntuu, että on lihonut yhden viikonlopun aikana viisi kiloa. Kun eipä sitä tullu tällä kertaa tehtyä muuta kuin istuttua sohvalla ja syöden herkkuja. Mutta oli mukavaa.

Hauskaa viikkoa ja alkavaa joulukuuta!

Hejssan

Oloni ei ole mitä parhain.
Jotenkin viime viikot ovat olleet tosi harmaita. En ole löytänyt oikein mitään intoa täällä olemisessa. Viikot menevät samaan malliin ja työ ei ole kauhean mielenkiintoista. Minulta puuttuu inspiraation lähde. :( Elämä ei ole mitään ilman inspiraatiota. Viikonloput ovat oikeastaan aina ihan mielettömän mukavia, kavereiden kanssa hengailua, rentoa oleskelua, ulkona käymistä.. käytiinpä yksi viikonloppu uimassakin.. siis uimahallissa :) en muistanutkaan miten mukavaa se on. Haluaisin alkaa käymään nyt ainakin jokatoinen lauantai uimassa.
Mutta niin, miten löytäisin inspiraation jokapäiväiseen siivoamiseen ja kokkaamiseen. Lasten kanssa oleiluun. Tuntuu, että hukkaan elämääni ns. kotiäidin roolissa. Edes mukavien viikonloppujen ajattelu ei anna motivaatiota. Ja päiväsaikaan kun on melkein kuusi tuntia vapaata ja illalla ennen nukkumaanmenoa ainakin kolme, niin tuntuu jotenkin, että on ihan liikaa aikaa vietettäväksi yksin. Aluksi minulla oli tapana mennä lenkille tai kaupungille, mutta nykyään se vapaa-aika on vain koneella istumista, telkkarin tuijottamista ja teen litkimistä. Olen suunnitellut ostavani jonkun maalaussetin. Ja kirjojakin voisi alkaa lukemaan. Ja voisihan sitä norjaakin opetella. On vain niin helpompaa istahtaa koneen ääreen ja antaa aivojen olla vain. Olen hieman pettynyt itseeni.

Viime viikon perjantaina tuolle nuorimmalle lapselle tuli kuumetta. Hän sairasteli noin viisi päivää, kunnes keskimmäinen lapsi yhtäkkiä alkoi valittaa päänsärkyä ja kuume kohosi parissa tunnissa 40 asteeseen. Hälytyskellot alkoivat tietenkin soida, sillä täällä on sikainfluenssaa aivan mielettömät määrät liikkeellä. Päiväkodit ja koulut suunnilleen tyhjillään... sitähän se sitten kai on. Tytön oireet etenkin viittasivat ihan täydellisesti tautiin. Noh eilen sitten huomasin, että pääni oli tosi kipeä ja joka paikkaan särki. Mittasin kuumeen ja lämpö oli tosiaan ylhäällä. Eipä siinä sitten muuta kuin lepäämään. Tänään olen viettänyt suurimman osan päivästä istuallaan tai makuullaan. Kuumetta ei ollut päivällä pahemmin, mutta nyt illaksi se taas nousi... Kurkku on kipeä, ja päätä koskee välillä. Olo ei kuitenkaan ole läheskään niin paha kuin esim. syyskuun alussa sairastamassani normaalissa flunssassa, jossa minulla ei ollut edes kuumetta. Johtuu ehkä siitä, että nyt minulla ei ole nenä lainkaan tukossa.

Pitää nyt katsella miten seuraavat päivät kuluvat.. tuleeko oloon kohennusta.

Yritän ryhdistäytyä myös tämän blogin suhteen ja myös muilla elämän saroilla. Ainakin heti kun olen parantunut ja täysissä voimissa. Nyt mielessä on vain jonkin mukavan elokuvan katselu ja sitten ihanan pitkät yöunet lämpimän peiton alla, ilman aamulla piipittävää herätystä. Enempää en tällä hetkellä voisi toivoa.

Get into the car, we'll be the passenger

Heippa! Viikko on taas vierähtänyt tosi nopeaan tahtiin. Liian vähän unta viikonlopusta asti... Kahvin voimalla vaan. Menen nykyään nukkumaan aina 12 jälkeen ja sen kyllä tuntee aamulla. Jumiudun vain tähän koneen ääreen joka ikinen ilta. Ei pitäisi datailla sängyllä. Olen tutkinut viime päivinä kaikenmaailman yliluonnollisia juttuja netistä enkä ole malttanut lopettaa. Totta puhuakseni tänään oli ensimmäinen päivä tällä viikolla, kun kävin edes pidempään kuin 5 minuutin ajan ulkona. Sekin oli vain pakon edessä. Laiska viikko siis, mutta sellaisia tarvitaan välillä.

Viikonloppu meni siis Lillehammerissa. Oli aivan älyttömän kivaa, sillä nauroin suurinpiirtein koko viikonlopun putkeen. Lähdin siis kaverini ja hänen hoidokkikoiransa kanssa aamukymmenen paikkeilla ajelemaan kohti Lillehammeria. Maisemat muuttuivat aina vaan kauniimmiksi, mitä pohjoisemmaksi mentiin. Perillä etsittiin parisen tuntia sopivaa halpaa hostellia, jonne sai ottaa koiran. Löydettiinkin sitten lopulta ihan kohtuuhintainen motelli. Sen jälkeen suunnistettiin ylös vuorille! Ajeltiin n.15 km jäistä ja kiemuraista tietä ylöspäin. Välillä ihan oikeasti pelotti, kun kaveri alkoi vielä selitellä, että ei ole aivan varma onko autossa talvirenkaat... Taisi olla. Siellä ylhäällä oli nimittäin talvi, mutta auto pysyi hyvin tiellä. Oli ihan hassu tunne, että kaupungilla auotn lämpömittari näytti noin kymmentä astetta ja ylhäällä vuorilla melkein pakkasta. Luntakin oli paljon. Tuli ihan sellainen olo, että olin Lapissa. Tuon reissun jälkeen mentiin vielä ostamaan jotain syötävää illaksi ja nukkumaan käytiin aivan rättiväsyneinä jo yhdeksän maissa.

Sunnuntai aamuna suunnistettiin sitten mäkihyppymäille. Olipas jännää olla siellä, minkä yleensä näkee vain telkkarista. Maisemat olivat huikeat ja voi vain sanoa, että mäkihyppäjillä täytyy viirata hieman päässä, jos heitä ei yhtään pelota siellä ylhäällä. Itse melkein tutisin.
Mietittiin sitten, että mitäs seuraavaksi. Illalla ei tarvitsisi olla kuin vasta myöhään kotona, eikä kello näyttänyt vielä edes puoltapäivää. Otettiin sitten kartta käteen ja etsittiin jotain mielenkiintoista kohdetta lähiseudulta. Löydettiinkin joku kansallispuisto n.24 kilometrin päästä ja lähdettiin suunnistamaan sitä kohti. Tiesimme, että jokin voisi mennä mönkään, sillä olimme kerenneet lyhyen reissun aikana ajaa jo noin 10 kertaa harhaan. Ja minä erittäin hyvän kartanlukutaitoni kanssa en ehkä ole paras apu kuskille. Luulin mm. koko ajan, että olimme ajamassa etelään, kun itseasiassa suuntasimme pohjoiseen. Pysäyteltiin vaikka kuinka monia ohikulkijoita ja kysyimme, että missä kenties mahdamme olla. Noin puolelta oli unohtunut silmälasit kotiin, joten he eivät edes nähneet lukea karttaa. Onneksi sitten sattui kaksi mukavaa naista kohdalle, ja he osasivat kertoa, että emme ole vielä kadonneet maailman kartalta (vaikka siltä se korpi kyllä tuntui) ja he neuvoivat myös minne suuntaan meidän kannattaa jatkaa, jotta voisimme nähdä hienoja maisemia. Tässä vaiheessa olimme ajaneet n.50 kilometriä harhaan, ja sitä kansallispuistoa emme muuten edes löytäneet.

Kiitokset suuret noille lenkkeilijöille, saimmekin nauttia seuraavat 50 kilometriä aivan upeista maisemista. En ole varma vetääkö sille vertoja edes Alpeilla laskettelu. Laitan alle pientä kuvasatoa, mutta kuvat ovat aina kuitenkin vain kuvia. Se oikea tunnelma ja mittasuhteet eivät ikinä pääse välittymään kunnolla.

Jokatapauksessa reissu oli mahtava. Ajeltiin sitten tuon harhareitin jälkeen kotia iltaruuhkassa. Oli hyvin virkistävä viikonloppu.. pääsi irtautumaan arjesta oikein kunnolla.





















Niin, kuten viimeisestä kuvasta voi huomata... Käväisimme myös Helvetissä. En tiennytkään, että se sijaitsee Norjassa!




Hyvää yötä <3

EDIT : Laitoin vahingossa kuvat tulemaan pienenä. Klikkailemalla ne saa kuitenkin isommaksi.

I know if destiny's kind, I've got the rest on my mind

Työviikko takana! Viikko huipentui kauheaan koitokseen: seitsemän 3-8 vuotiasta lasta vahdittavana melkein koko päivän. Tuo on minulle suht painajaismainen tilanne. Aivan liikaa meteliä, levottomuutta ja stressiä. Seurauksena kipeä alaselkä, koska minun päälleni hypittiin ja jouduin kantamaan lapsia olkapäillä trampoliinilla. En myöskään muistanut, että tuon ikäiset riitantuvat kauhean helposti ja babysitterin pitäisi sitten yrittää pitää kaikkien puolia jotenkin. Huhhuh, onneksi se on nyt ohi.



Huomenna olisi tarkoituksena olla perheen kanssa yhdeksältä aamupalapöydässä katselemassa synttärilahjojen aukaisua ja kymmeneltä olisi lähtö kaverin kanssa Lillehammeriin! Ihan ex tempore juttu. Kaverilla on auto viikonlopun lainassa niin päätettiin sitten tehdä pieni viikonloppureissu. Yövytään jossain hostellissa, jos vapaita huoneita vielä löytyy. Jos ei niin sitten ajellaan takaisin kotia. Olen hyvin hyvin innoissani. Tekee hyvää nähdä jotain uutta ja päästä pois jo tutuksi käyneistä kuvioista. Nyt pitäisi vielä pakkailla, tai ehkä jätän sen huomiseen.



Mukavaa viikonloppua!

p.s. Selailin noita ulkoasuja ja päätin vaihtaa sen tällaiseen, tykästyin kovasti! :)

Aika oikein

Huomasin, että noiden postauksien julkaisuaika on ollu vähän päin mäntyä. Nyt pitäisi kuitenkin olla tästä lähtien oikein.

Olen ihan hirmuisen väsynyt taas. Torstaina aina tulee se tunne, että nyt ei enää jaksa. Onneksi viikonloppu häämöttää jo lähellä.

Syötiin tänään jälkkäriksi lettuja, jäätelöä ja hilloa. Ihan hassua, kun täällä ostetaan kaikki kaupasta. Siispä letutkin oli ostettu kaupasta ja lapset söivät ensimmäistä kertaa lettuja hillolla ja se oli heidän mielestään hyvää, mutta vähän erikoista. Pieniä hassuja kulttuurieroja siis. Hostvanhemmat puhuivat, kuinka harmittavan kalliita letut on. En edes muista, että olisin nähnyt Suomessa kaupassa valmislettuja, ne kun on aina tehty kotona itse.

Huomaa, että päivittäinen englannin puhuminen aiheuttaa joitain kirjoitusongelmia. Teen ihan outoja virheitä, joita saan olla koko ajan korjailemassa ja lauseet ovat jotenkin tökkiviä. En olekaan puhunut suomea kunnolla kahteen kuukauteen. Puhelut ovat liian kalliita, eikä skypeäkään ole tullut käytettyä. Tänään piti sitten vähän kokeilla suomen pälpättämistä yksin ja kai se ihan hyvin vielä meni. Että sellaista!

But in the end it's still so lonely

Olen niin rakastunut tuohon pari viikkoa sitten ostettuun lyhyeen villapaitaan pikkutaskuineen!!

Tämä viikko on ollutkin sitten kaiken kaikkiaan paljon mukavempi, kuin mitä osasin odottaa. Eilinen päivä meni tyttöjen kanssa pelaten, piirtäen, leipoen ja trampoliinilla hypellen. En tiedä mikä siinä on, mutta aina kun olen tyttöjen kanssa yksin, pienempi (E) satuttaa itsensä aina niin, että verta vuotaa. Viime viikolla hän satutti nitojalla sormensa ja eilen puraisi huuleen ja vähän myöhemmin ikeneen hyppiessään. Tänään pikkuveli (A) tökkäisi E:tä silmään, niin että hänelle tuli ilkeän näköinen verenpurkauma... silloin oli kyllä koko perhe paikalla. Tekevälle sattuu.

Aloin katsomaan tuota An Inconvenient Truth - leffaa maanantaina, vaiko tiistaina, en muista... mutta kuitenkin. Joka ilta olen yrittänyt katsoa sitä vähän aikaa, mutta olen aina nukahtanut sen ääreen tai huomannut, että mietin jotain ihan muuta kuin leffaa. Sitäpaitsi se on kyllä ennemminkin dokumentti, eikä elokuva. Vähän liian tieteellistä minulle.
Eilen katsoin kuitenkin yhden leffan ihan kokonaan. Se oli Aileen Wuornosista kertova leffa Monster, jota en ollut siis vielä kertaakaan nähnyt. Olen hyvin nirso elokuvien suhteen, ja jätän todella usein leffan katsomisen kesken, jos en tykkää siitä. Tämän leffan katsoin kyllä alusta loppuun melkeinpä asentoa vaihtamatta. Yksi niistä leffoista, jotka vain tempaavat mukaansa. Näyttelijätyö oli kyllä ihan huikeaa... Aihe sai olon ahdistuneeksi ja surulliseksi siitä, millaisia kohtaloita joillain ihmisillä on. Katsomisen arvoinen elokuva todellakin.

Tänään olis ohjelmassa vielä Kieschin paisto. Saa nähä miten onnistuu. Eiliset Flapjacksit meni kyllä ihan pilalle, kun en jaksanu mitata voin määrää. Ne on siis sellasia kaurakeksien tyylisiä makeita leivonnaisia.
Nyt lähden ostamaan vielä pari tikkaria E:n lauantaiseen synttärilahjaan. Huomenna alkaa työt vasta yhdeltätoista, luksusta! Tosin pitää vahtia noin seitsemää lasta, mutta onneksi on apukäsiä.

Tässä pari biisiä, jotka ovat olleet tämän viikon suosikkeja.





p.s. Pikkusisko lupautui eilen tulemaan tänne marraskuussa noin viikoksi! Arvatkaa vaan odotanko ja lupaushan on lupaus sitten ;)

juttuja

Tänään syötiin päivälliseksi medium-steakia. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun söin sellaista, mutta joskus vannoin että en ikinä aio maistaa sellaista. Nykyään olen sitten kai julma lihansyöjä. Niin ja ihan hyvää oli. Sitten sain hostisältä lainaan ilmastonmuutosleffan. Ellei kohta ala väsyttää, aion katsoa sen vielä tänään. Ilmastonmuutos ym. universumiasiat ovat olleet mielessäni viime päivinä hyvin vahvasti.



Kipaisin vielä mukavalla iltalenkillä. Oli todella kylmä, eikä ohut tuulipuvuntakki ollut todellakaan riittävän lämmin. Ihastelin taas valomerta ja yritin ottaa siitä kuvia, mutta eihän ne tietenkään ikinä onnistu hyvin. Tähdetkin loistivat aivan ihanasti ja ilmassa oli joulun tuntua, ihan oikeasti!


Ainiin, sattui myös hassu juttu lenkillä. Yksi katulamppu oli rikki kun kävelin sitä kohti. Juuri sillä sekunnilla kun olin kävelemässä sen ali, lamppu päästi oudon äänen ja syttyi. Vähän säikäytti ja kummastutti. Mikäköhän sillä oli tarkoitus.

Nyt kuuntelen hassua musiikkia ja menen suihkuun.